Ostin lauantaina uudet verhot. Tai siis verhon. Ajattelin et se sopis ihanasti meidän olohuoneeseen, mut koska se on aika raisu (ja älyttömän kallis) niin en ostanut kuin yhden verhon. Sillä kuitenkin on se kahden viikon palautusoikeus, et jos se ei näytä hyvältä niin voin viedä sen takas.

Noh... mitenhän tuon sanoisi... En tiedä tykkäänkö vaiko en. Tai siis TYKKÄÄN, tosi paljon, mut näyttääkö se nyt niin hyvältä sit kuitenkaan et sitä jaksaisi katsoa pidempäänkin...? Sit kun vihdoin ja viimein eilen aamulla tulin siihen tulokseen et kyl se on hyvä, käynpä ostaan maanantaina vielä 3 kappaletta niitä lisää, niin eikö sit veli tupsahtanut kylään ja totesi heti ovelta et "Kauhee, ei näytä hyvältä." .....huoh.. Noh, myöhemmin tupsahti Annukka kylään joka sanoi et "Ihana, aivan mahtava! Tosi hyvän näköinen"..

Eli olen taas lähtöruudussa.

Noh, kai mä ne käyn ostamassa ne loputkin verhot tänään. (voinhan mä aina palauttaa nekin jos ei vieläkään näytä hyvältä).

...

Asiasta toiseen eli otsikkoon eli maalaukseen. Voi ahdistuksen ahdistus, pilasin viimeksi hienon tauluni! VOI EI! APUA! Kääk!! Paniikki!

...Taustatietona kerrottakoon aina että tämä sama "voi ei, se meni ihan pilalle, voi *****!" tulee lähes joka ikisen tauluni kanssa. Ja olen jo kokemuksesta huomannut senkin et paisuttelen mielessäni asiaa ilmeisesti ihan kauheasti, koska sitten kun viikon jälkeen näen taas sen taulun uudestaan niin totean että "noh...ei se niin paha olekkaan kuin muistin.... ehkä siitä vielä ihan hyvä tulee." 

MUTTA SILTI! Nyt on vasta maanantai ja ketutuskäyrä kohoaa keskiviikkoon asti joka tapauksessa. Se alkoi kohoamaan jo viime keskiviikkona maalauksesta lähtiessäni, bussia odotellessa. Ajatuskin maalaamaan menemisestä tympäisee suunnattomasti, kun tiedän että siellä se epäonnistunut turaus odottaa. Voi punaviinimarja sentään! Ja kaikki taas sen takia että innostuin enkä malttanut lopettaa ajoissa! Olisi pitänyt ottaa rätti kauniiseen käteen ja pyyhkiä se kohta joka jo silloin tehdessä hieman harmitti, koska SILLOIN MAALI OLI VIELÄ MÄRKÄÄ!!!1 ...nyt se ei enää ole... :( Huoh... masentavaa. Tehty mikä tehty.

....tiedän senkin kyllä että (Fakta nro 1:) kukaan muu ei kiinnitä siihen kohtaan mistä tässä nyt stressaan mitään huomiota. Fakta nro 2: Katsoja katsoo enemmänkin kokonaisuutta. Fakta nro 3: Kokonaisuus onkin itseasiassa jo nyt ihan kiva...mutta....noh...

Kuten aina ennenkin on auttanut, en sano asiasta yhtikäs mitään kenellekään. (...avaudun siitä vain täällä julkisessa blogissani, ehe ehe.) En siis aio kertoa mikä kohta se on mikä ärsyttää. Sanon taas et "noh, ei se ihan oo sellainen kuin halusin, mut eiköhän se makkarin taulusta mene" ja katsoja on taas et "ooh, upee, hieno, mahtava!" eikä vilkaisekkaan ärsytyspistettä. Toivon vaan ettei kukaan sano et "toi kohta on kyl jotenkin hassu...." ...siinä vaiheessa huudan sisäänpäin ja kommentoin tekohymy naamalla jotain älykästä kuten "noh, aina roiskuu kun rapataan." ja hakkaan päätä seinään henkisesti.

Ärsytys. En enää muista kylläkään edes miltä se taulu näyttää.... (<= Fakta nro 4...) Mut ärh, ärsyttää silti! Että pitikin mennä turaamaan moista! #¤%&£€@!

...

Lisää maalaukseen liittyvää höpötystä, tosin ei niin tunnepohjaista tällä kertaa. Kävinpä nimittäin lauantaina Starkilla hakemassa vähän kovalevynpalasia taulupohjiksi.

Innostuin lauantaina pohjamaalaamaankin niitä (ja housun polveani vahingossa myös). Luvassa on todellinen testipohja, nimittäin pohjustamisen jälkeen länttäsin märän maalin päälle lakanakankaan palasen! Tänään tai huomenna sitten pohjamaalaan sen sitten toistamiseen jotta saan (vihreän...) lakanan piiloon. Pitänee muuten ottaa pari kuvaa siitä...

...

Nyt seuraavaksi on kuitenkin ihka uuden osuuden vuoro blogissani, nimittäin Maijan kokeellinen keittiö!

Kokeellisessa keittiössäni syntyi viikonloppuna parikin koetta. Nimittäin...öh...

Aasialaista makaroonilaatikkoa 'la Maija, vai miksi sitä nyt voisi kutsua...  Tässäpä resepti:

• Paketti kanasuikaleita (marinaadissa)
• Wokkivihanneksia pussillinen
• Ätsiuh- eli cashew-pähkinöitä. Se kuulostaa lausuttuna vaan ihan siltä kun joku aivastais! ;)
• Kookosmaitoa, säilykepurkillinen... 2,5dl?
• Juustoo, raastettuna jos jaksaa raastaa... viipaleetkin käy.
• Mausteita (chilii, inkiväärii, paprikaa, curryy, suolaa... tms)

Ekana vesi kiehuun kattilaan makaroonia varten. Samalla kun sen kiehumista odottelee, voipi ruskistella kanat isolla paistinpannulla. Sekaan wokkivihannekset ja odottelee et nekin vähän kypsähtää ja saa värii. (pinattiakin vois hyvin piilottaa joukkoon, mut multa oli just pinaatti loppunut...) Sit kun vesi kiehuu niin makaroonit sinne, joku sellainen ronski määrä pussista kaadettuna. En ikinä mittaa mitään, sori...

Kun kanat ja kasvikset on sillein kivan näköisiä (öh...) niin kookosmaito ja mausteet joukkoon. ihan pieni ripaus inkivääriä, sweet chili sausee tai chilii maun mukaan ja sit muitakin mausteita sopii laittaa. (Jos jääkaapissa on paljonkin klönttei jämäjuustoa, niin ne voi hyvin repiä palasiks ja heittää kastikkeen sekaan sulamaan.)

Sit kun makaroonit on melkein kypsynyt tarttee valuttaa ylimääräinen vesi pois ja kipata ne uunivuokaan. Sen jälkeen lappaa sitä kana-kasvis-kookos-kastiketta siihen päälle, sekoittelee tasaiseksi ja juustoo viipaleina tai raasteena päälimmäiseksi. Uuniin, joku 175 astetta puol tuntii. Ja kas, niin herkullisen makuinen uuniruoka valmiina. :)

Omena-pannukakku taasen ei toiminut...

Kyseessä oli normi pannukakku johon ripottelin omenakuutioita taikinan päälle uunipellille kaadon jälkeen. Omenoista tuli ilmeisesti niin paljon nestettä että se pannari ei pysynyt yhtään koossa kun sitä yritti tuoreena leikata. Maku oli kyl hyvä, mansikkahillon kanssa varsinkin erinomaista, mut koostumus ei toiminut pätkääkään. :( Ehkä enempi kananmunii ja jauhoo... tai sitten ei. Tämän voi siis unhoittaa.