Tänään sitten aamulla mietittiin että mitäs tehtäis ja minne mentäis näin ensimmäisenä päivänä kun porukat ovat täällä. Päätettiin sitten lähteä Saksan puolelle yhteen komeaan turistirysään töllistelemään sellaista linnaa, jonka joku hullu kuningas oli itselleen rakennuttanut. Se siis ei ole mikään linnoitus, vaan ihan vain satulinna kun sattui vähän ylimääräistä rahaa kuninkaan taskunpohjalla olemaan.

Pakattiin sitten kaikki tavarat valmiiksi ja pakkauduttiin autoon, mutta uusi autommepa ei suostunutkaan yhteistyöhön. Ei inahtanutkaan kun käänti avaimesta. Edellisenä iltana just oltiin ajeltu sillä ongelmitta Sweitsiin ja takaisin ja tänään ei päästy edes liikkeelle. Yritettiin myös mäkistrarttia ja tuupittiin sitten autoa tiellä edes takaisin, mutta ei, ei inaustakaan kuulunut. Siinä sitten spekuloitiin kovasti että missä on vika ja isä vähän epäili että starttimoottoriin olisi joku vika tullut, koska se ei pitänyt kerrassaan minäänlaisia starttiääniä kun käänti avainta. Ei edes köhimistä tai muuta putputusta.

Timo tietysti oli aika möksä, kun uus auto tuollein temppuilee, mutta eipä sille mitään voitu. Timppa soitti Tristanille ja kyseli siltä jotain autokorjaamon numeroa, että saisi jonkun korjaajan katsomaan sitä. Pakkohan se nimittäin olisi kuntoon saada kuitenkin jossain vaiheessa, kun se olisi Suomeenkin asti saatava tulemaan. Korjaamohinnat vaan olivat sen verran kalliit kun ei oltu jonkun paikallisen autoliiton jäseniä, että ei samantien tilattu sitä korjaajaa. Olisi nimittäin maksanut vähintään 100€ pelkästään korjaajan paikalle saaminen ja sit riippuen kauanko sillä menee ja mitä siitä tarttee korjata, niin hinta sen kuin kasvaa. Eli todennäköisesti jotain 200€ vähintään tulisi korjailu maksamaan...

Tästä masentuneina sitten päätettiin kuitenkin yrittää unohtaa asia toviksi ja keskittyä siihen mitä muuta me sitten tehtäisi tänään kuin ihmeteltäisiin auton toimimattomuutta.

Lähdettiin sitten Dornbirnin keskustaan vähän töllistelemään että miltä siellä näyttää ja lopulta sitten päädyttiin Karrenille syömään sinne korkeelle ravintolaan, kun oli nätti ilma ja sieltä jos mistä näkee komeasti koko kaupungin ja lähes koko Bodenseenkin, eli sen paikallisen ison järven mikä on Saksan, Itävallan ja Sweitsin rajalla. Tässäpä vanhempani matkalla ylös.

Kun sit oli juhallisesti syöty lihamurekkeet perunamuussilla (ekan kerran näin perunamuussia koko maassa!), lähdettiin bussilla köröttelemään Messe Parkiin, eli isoimpaan ostoskeskukseen mitä täältä lähiseudulta löytyy. Siellä tovi pyörittiin, mutta lähinnä osteltiin vain vähän ruokaa.

Ilta sitten pelailtiinkin Bohnanzaa ja miehet vielä yrittivät saada auton toimimaan jotta oltais voitu lähteä reissuun joku toinen päivä. Eivät kuitenkaan vielä täysin keksineet missä vika on, pelkkää spekulointia.

Monta Bohnanzaa myöhemmin Timo lähti vielä kokeilemaan autoa, ja tällä kertaa se käynnistyikin täysin ongelmitta, heti ekalla yrityksellä! Syykin lopulta keksittiin: avain. Saatiin tuohon kolme avainta, joista yksi on alkuperäinen bemarin logolla ja pienellä lampulla varustettu avain, toiset kaksi olivat logottomia avaimia, ilmeisesti teetettyjä tms. Kuitenkin, se alkuperäinen avain ei toimi, mutta niillä kahdella muulla avaimella auto toimii.

Pari päivää myöhemmin kuultiin että niissä avaimissa on mikrosiru, joka antaa auton ajonestojärjestelmälle jonkun signaalin että saapi lähteä käyntiin. Meidän siitä avaimesta ilmeisesti on sitten se mikrosiru hajonnut, eikä ajonestolaite päästänyt meitä liikkeelle sen takia. Ja sen takia auton moottorikaan ei lähtenyt edes yrittämään käynnistymistä, oli vain hiljaa.

Täytyy myöntää että harvinaisen tehokas ajonestojärjestelmä autossa... ja ainakin se toimii.

Timokin oli sitten loppuillan kuin itse auringonpaiste, sen verran näytti hymyilyttävän tieto siitä, että kyseessä oli pelkkä avainongelma eikä koko auto ole hajonnut. Eikä tartte autokorjaajaakaan kutsua paikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin. :)