Mietittiin tuossa pääsiäisviikonloppuna muiden vaihtareiden kanssa et mitähän sitä vois tehdä pääsiäisenä. Meillä täällä kuitenkin oli vapaata pe-ti, joten siinä olisi hyvin aikaa vaikka lähteä jonnekin vähän kaueammaksikin. Ja kuten tämän kertaisen tarinani otsikostakin jo pystyi päättelemään, lähdettiin sitten Müncheniin porukalla. Saksan puolella on tosi halpaa matkustaa junalla porukalla, koska Lindausta eteenpäin (täältä Lindauhin on 30min matka, maksaen 2,50€) pääsee jatkamaan Bayernin, eli etelä-Saksan puolelle 27€/5hlö. Eli siis päivän lippu (hitaisiin) juniin/metroihin/busseihin maksaa viideltä hengeltä yhteensä 27€. Eli ei paljon mitään.

Kun sit päästiin Müncheniin, muut kävi varaamassa hostellista huoneen ja sitten lähdettiinkin suoraan Dachauniin. Tässä vielä toistaiseksi iloinen seurueemme metroa odottelemassa.

Dachau on Münchenin poihjoispuolella eikä kovin kaukana muutenkaan. Siellä sijaitsee toisen maailmansodan ajoilta oleva natsien tuolloin ylläpitämä keskitysleiri, joka luonnollisesti nykypäivänä toimii museona.

Oli aika vaikuttava paikka, eipä oikein voi muuta sanoa. Aika hiljaiseksi veti kaikki. Tässäpä muutamia kuvia alueelta.

Tuossa on hallintorakennus ja vankilarakennus. Vankilaosastolla oli kaikkein "vaarallisimmat" vangit eristyksissä muista vangeista, esimerkiksi poliittisia vankeja.

Tässäpä todella viihtyisän oloinen käytävä, jonka varrella eristyssellit sijaitsivat.

Tuossa kuvassa ei ole kuin pieni pätkä käytävästä, se jatkuu toiseen suuntaan vielä tuplasti pidemmälle.

Tuossa on kuva piha-alueelta. Tuolla kaukana erottuu (ehkä) kaksi pitkulaista rakennusta, jotka on konservoitu alkuperäiseen asuunsa. Samantyylisiä rakennuksia on tuo koko valtava kenttä ollut täynnä, jotain arviolta 60 kappaletta. Ne ovat olleet vankien makuutiloja.

Tuo paikka oli siis ennenkaikkea työleiri, eikä mikään juutalaisten tuhoamisleiri. Siellä oli väkerretty ammuksia ja muita sodassa tarvittavia tavaroita. Sinne tosin oli myös rakennettu käyttövalmis kaasukammiokin, mutta jostain tuntemattomasta syystä se on edelleen käyttämätön. Vaikka kyllähän tuolla Dachaussakin valitettavasti porukkaa kuoli, kun aliravitsemus heikensi vankeja ja taudit levisi epidemioina ajoittain, mutta sen paikan tarkoitus ei ollut kuitenkaan tappaa kaikkia. Alueen ulkopuolella oli krematorio, jonne Dachaussa kuolleet päätyivät, jonka takia koskaan ei tulla tiedämään paljonko siellä lopulta kuoli porukkaa. Arviot oli aika suuria...

Hiljaiseksi moisten raunioiden katselu vetää varmasti jokaisen.

Lähdettiin sieltä sitten takaisin kohti Müncheniä, jossa loput vaihtarit jatkoivat iltaansa keskenään ja me Timon & Hevin kanssa lähdettiin Timon entisen saksalaisen kämppiksen, Oliverin, tyttöystävän kotipaikkaan Hohenpeissenbergiin kyläilemään.