En muistanutkaan kuinka tylsää tämä pakkaaminen on... Mulla oli jotenkin sellainen olo et se olis ihan kivaa puuhaa, mut nyt alkaa valjeta totuus meikäläisellekin viimein. Ekan laatikon pakkaaminen olikin vielä ihan kivaa, mut jotenkin tuntuu että näitä laatikoita vaan on ja on.... miten näitä onkin näin kauheesti.

Kelakorttikin löytyi, ei hätää. Muistelin laittaneeni sen kirjahyllyn reunalle ja kirjahyllystä se lopulta löytyikin, tosin passin välistä.

Kaikki kukkanikin tuntuu kuolevan just sopivasti... vaikkakaan en ole moista todellakaan yrittänyt. 10-vuotiaat kaktuksenikin uhkaavat kuolla... :( 2/10 on jo kuollut. Niihin oli kai iskenyt se joku hemmetin pistiäinen joka meinasi joulukaktuksenikin syödä. Myrkytin ne jo kerran, et ehkä nuo loput säilyy hengissä jopa. Mut rönsylilja ja toinen jukkapalmu joutaa suoraan kompostiin... ja tuo yks toisenlainen kaktuskin. Noh, haaveilen yhä siitä viidakosta sitten tulevaan Suomen astuntoomme, et mukava toisaalta aloittaa puhtaalta pöydältä. Vois ottaa jotain muuta kuin rönsyliljoja, näin niinkuin esimerkiks... Yksi hyvä syy inhota tätäkin asuntoa: pimeys. Ei meinaan ole eka kerta kun kukat kuolee tällein lopputalvesta kun ei yksinkertaisesti ole valoa tarpeeksi.

Päätettiinkin et viedään seuraava kuorma mökille jo ens sunnuntaina... eli sitten lähtee kankaat, astiat, cd:t, sänky, tietokonepöydät ja ruokapöydät. Ainoat tuolit mitä meille jää on sit sohva... ja ainut pöytä olis sohvapöytä. ;) Noh, eksotiikkaa elämään. Täytyy nyt kattoa mitä kaikkee sinne pakettiautoonkaan mahtuu.

Täällä alkaa olla jo hankala liikkua. Pahvilaatikoita on joka paikassa, lattiatilaa ei ole nimeksikään. Koko ajan joutuu väistelemään pahvilaatikoita että pääsee liikkumaan. Hullun hommaa... 

"Voi miksi ei olla minimalistei!"

-  Päiviä lähtöön 13  -