On tässä viime päivät ollut jotenkin haikea olo, kun kaikki kaverit täällä viettää viimeisiä viikonloppujaan täällä. Kaikki vain puhuvat jatkuvasti kotiin palamisesta ja ovat jotenkin tohkeissaan siitä. Siinä sitä sitten miettiessä tajusi, että viimeisenä lähtemisessä on tosissaan se huono puoli, että joutuu sanomaan jokaiselle kaverille heippa yksitellen... vähän kerrassaan jäljelle ei jää kuin minä ja Timo. Ja Heeuni, joka jää vielä syyslukukaudeksi tänne.

Jotenkin on myös alkanut pikku hiljaa tuntumaan siltä, että vois kyl jo hyvin kotiin päin tullakin. Alkaa olla kauhea ikävä kaikkia ihmisiä sekä ihan niinkin pieniä asioita kuin ruisleipää ja saunaa. Jahka tullaan takas Suomeen, istutaan varmaan eka viikko pelkästään saunassa.

Alussa kun tänne saapui, tuntui että kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä että mikäs sitä täällä ollessa. Mutta nyt kun arki rullaa samaan tahtiin koko ajan, maisemat on aina yhtä upeita ja aurinkokin paistaa lähes joka päivä niin... noh... vähän on sellainen "no johan tää on jo nähty"-olo. En mä täällä nyt siis vielä mitenkään tylsistynyt ole, mutta uutuudenviehätys on jo kyllä kadonnut.

Tiedän että tää on varmasti vain tälläinen väliaikainen olotila, nyt kun viime aikoina on tullut juteltua vaan niin paljon muiden kanssa kotiin menosta jne, että alkaa omassakin päässä pyörimään samat ajatukset. Mutta jahka koulu loppuu ja päästään matkustelemaan paremmin näitä naapurimaita, niin sitten varmaan puhkun taas intoa niin paljon että koti-ikävä unohtuu samantien. :) Ja kun muutaman viikon päästä tulen käväsemään Suomessa (ja saunassa!!) niin eiköhän sitä sitten jaksa vielä vajaan kuukauden ulkomaita reissata kevyesti. :)

Ainiin, pitäisi varmaan opinnäytetyölle yrittää aihettakin kysellä...  kirjoittelempa sähköpostia saman tien.