Täällä ei yleensä ole hirveesti tekemistä sunnuntaisin, koska mitkään kaupat tai liikkeet eivät ole auki. Paikallisbussitkaan ei liikennöi sunnuntaisin, joten kaupungin sisäinen reissaaminenkin on vähän hankalampaa.

Sunnuntai-aamu kuitenkin valkeni uskomattoman aurinkoisena ja pilvettömänä, viikon kestäneen sadejakson jälkeen, joten päätettiin lähteä ulos luontoon kun kerrankin säät sallii.

Juotiin kaikessa rauhassa aamukahveja, kun vuokraisäntä ja -emäntä sattui myös tulemaan pihalle. Annettiin koiriemme tutustua toisiinsa. Niillä on sellainen musta labratorinnoutajan kokoinen Bella-koira, joka tosin taitaa olla sekaroituinen. Isäntä ja Timo jutteli lähinnä autoista, kun oltiin kyselty jo emännältä et sopiiko se et ostettais auto täältä ja pidettäisiin sitä tuossa pihassa. Tuossa pihalla kun jo rötköttää yksi kiveltön pakettiauto, joten sen puoleen ei haittaa jos siinä sit toinen auto rötköttää myös, kunhan ne vaan pääsee tallilleen ajamaan.

Tuli siinä sit myös puheeksi, että oltiin suunniteltu lähtevämme tänään Karrenille, niin vuokraisukkipa sit totesi, että voi heittää meidät sinne köysiradan alkupäähän, jos sellaisella kopperolla ylös mennään. Noh, niinpä sit kerättiin pikavauhtia kamamme mukaan ja lähdettiin köröttelemään kohti köysiradan lastauslaituria.

Kärryjä menee ylös aika hyvää tahtia, 15 minuutin välein, ja viimeinen alastuleva oli joskus 22.00 tienoilla. Kummallakin kerralla, siis ylös- ja alaspäin mennessä kärry oli myös ihan täynnä, eli tuntui olevan aika suosittua sunnuntaipuuhaa. Siellä myös näkyi aika paljon ihmisiä kävelemässä, suosittu harrastus täälläpäin. Tosin, en ihmettele yhtään kun maisemat sattuu olemaan aika komiat...

Köysiradan yläpäässä oli sitten näköalatasanne ja ravintola, jossa oli paljon porukkaa syömässä. Alla avautui oikeastaan koko kaupunki.

Lähdetiin sitten kävelemään kohti Schuttannenia, jota Vuokraisänsä suositteli ja kehui kauniiksi paikaksi. Se on lähin laskettelukeskus Dornbirniltä, mutta enää siellä ei ole lunta joten se ei ole enää laskettelutarpeisiin sopiva. Sellainen Jyväskylän laajavuoren tapainen pikkupaikka siis. Sinne ei kauheen pitkä matka kävellen ollut, joten se kuulosti ihan kivalta päivän reissun kohteelta.

Matkan varrella oli muutamia ruokailupaikkojakin, että vaeltelijoiden ei todellakaan tarvitse kantaa viikon ruokasatsia repussaan jos haluaa syödäkin jotain. Tässä esimerkiksi yksi gasthaus, jossa olisi varmaan pystynyt yöpymäänkin halutessaan.

Polut oli myös paikoittain idioottivarmasti merkitty, eikä eksymisen vaaraa ollut. Huomatkaa piikkilanka-aidat molemmin puolin polkua... Joku ei selkeästi tykkää jalanjäljistä pelloillaan.

10 pistettä sille joka tietää mitä nää kukat on. Niitä kasvoi metsiköissä polkujen varsilla.. Ihan nätti kukka, vaikka mieleen tuleekin ruusukaali (yök)...

Ihan komeita maisemiakin näkyi välillä. Reittimme meni osittain niittyjen ja osittain metsän keskellä. Välillä aukioilta sai näpsittyä aika nättejä kuvia.

Kun sit päästiin Schuttanneen, meitä vastassa oli hulvaton kyltti - varokaa lehmiä! Ei kyl nähty ainuttakaan lehmää siellä, mut ilmeisesti ne sit kesäisin laiduntaa sielläpäin. Ja taustalla näkyy vähän lumitilannetta laskettelukeskuksessa...ei kauhean kehuttavaa.

Vielä ei kauhea nälkä ollut, joten päätettiin kivuta läheisen Staufen-vuoren huipulle, ennen kuin syötäisiin laskettelukeskuksella jotain. Aukesi jo matkalla ihan kivat näköalat, taustalla näkyvä järvi on Bodensee. Ja kuten kuvasta näkyy, meillä kävi hyvä tuuri sään kanssa. Melkein koko ajan pystyi olemaan ilman takkia, aurinko paistoi ihan koko päivän eikä tuullutkaan kauheasti.

Huipulle johti hyvä polku, joka jyrkkeni loppua kohti kiitettävästi. Kuitenkaan ei ollut mikään mahdoton reissu, voisi vaikka joskus lähteä toistekin. Taina ja Krisu, ottakaahan sit hyvät kengät mukaan kun sit joskus tuutte käymään... ;) Hevikin kipusi koko matkan ihan itse, eikä tarvinnut paljoa hoputtaa, päin vastoin, Hevi hoputti meitä kun se oli aina menossa ensimmäisenä ja paineli hirveetä vauhtia ylöspäin. Huipulta avautui ihan mieletön näköala, tässä muutama otos. Korkeutta huipulla oli 1465m.

Vähän oli huisat näköalat... Ei sitä oikein ole Suomalaisena tottunut vuoria katselemaan.