Lähdettiin aamulla aivan liian aikaisin kohti puistoa. Hevi jätettiin tietysti kotiin, huvipuistot ei ole mitään parhaimpia paikkoja koiran kanssa kulkea. Vuokraemäntä lupasi käyttää Heviä kävelyllä päivällä ja harjoiteltiin sitä pariin otteeseen viikolla jo, että Hevi vähän tottuisi ajatukseen lähteä emännän kanssa kävelylle...

Juna lähti klo 5.52, joten herättiin siinä viiden pintaan... empä muista koska viimeksi olisi pitänyt herätä niin aikaisin, varmaan silloin kun lähdettiin Suomessa Jannen luolta Orivedeltä ajelemaan kohti Helsinki-vantaata silloin 14.2... Tässäpä Timo aamuhämärällä asemalla n. klo 5.50..

Meitä oli lopulta 12 hengen joukko reissussa mukana, ja ei olisi paljon sen parempi määrä porukkaa olla. Nimittäin kun ostettiin sitten Lindausta yhdistelmäliput juniin ja puistoon, oli hinta yhteensä 360€, eli vain 30€/hlö. Eli ihan älyttömän halpa. Tosin junilla matka kesti törkeän kauan, koska siinä oli kolme vaihtoa matkan varrella ja junat pysähtelivät jokaiselle asemalle... mutta menopaluu ja päivälippu puistoon yhteensä tuon verran. Saman verran kuin yksittäin puiston lipputiskiltä ostettu aikuisen päivälippu. Eli matkat ei käytännössä maksaneet mitään meille kun oli tarpeeksi porukkaa.

Kun sitten lopulta päästiin puistoon yhdentoista jälkeen, vaihdettiin liput tiskillä puiston pääsylippuihin ja kaikki oli erittäin innoissan ja tohkeissaan. Tässäpä kuva yhdestä yli-innokkaasta osallistujasta, joku kumma virnistelijä selkeesti..

Sattui tosi hyvä päivä sään puolesta, oli sellaista lämmintä, vähän oli pilviharsoa mutta kuitenkin aurinkoista aina välillä. Ja koska olimme valinneet niinkin mahtavan päivän kuin torstain, oli puistossa tosi vähän ihmisiä ja kaikkiin laitteisiin pääsi maksimissaan 15 min jonotuksella. Useimmiten ei tarvinnut jonottaa niinkään pitkään. Hymyilytti vaan kummasti kun pääsi kävelemään koko pitkän jonotusalueen läpi, koska niissä paikoissa oli todella pitkät jonotusalueet jokaiseen laitteeseen, koska kesäviikonloppuisin saa varata jokaiseen laitteeseen 2h jonotusaikaa... ainakin vuoristoratoihin. Ehdittiin kiertää kaikki (mielenkiintoiset) laitteet puistossa, osaan ehdittiin mennä pariinkin kertaan.

Se puisto oli Saksan isoin huvipuisto ja kaiken lisäksi tosi nätisti laitettu. Se alue itsessään oli jo tosi ihana ihan vaan kävellä, kun kaikki puutarhat ja kasvit oli niin hyvin hoidettu ja laitettu.

Puisto oli myös jaettu alueisiin, ja jokainen alue oli "sisustettu" jollain tietyllä teemalla. Ja myös kaikki laitteet noudattivat kortteliston tyyliä. Oli pohjoismaalainen korttelisto, kreikkalainen, venäläinen, saksalainen, espanjalainen, italialainen jne jne... noh, puiston nimi on Europa Park, joten siellä oli edustettuna lähes joka kolkka euroopasta. Tässäpä esimerkkejä kreikka-kortteliston tyylistä.

Tuo taustalla oleva sininen vuoristorata oli oikeastaan yhdistetty vuoristorata ja tukkijoki. Vaunut olivat tuollaisia veneitä, mikä tuossa etualalla näkyy, eli vuoristoradan lopussa tuli repseä jyrkkä lasku järveen ja tietenkin vaatteetkin siinä vähän sitten kastuivat, mut eipä se mitään. :) (Kuvassa oikealla näkyy tosi korkealle nouseva vuoristorata. Se on Silver Star ja kerron siitä lisää myöhemmin.)

Toinen ihana asia tuossa puistossa oli se, että ne olivat panostaneet myös tosi paljon jonotusalueisiin. Ne oli sisustettu myös samalla tyylillä kuin mitä muutenkin alueella oli. Tässäpä tuon yläpuolella olevan kuvan vuoristoradan jonotusalueelta kuva.

Tässäpä vielä muutama kuva muuten vain paikasta, sen enempää selittelemättä.

...ilmeisimmin Hollanti-alueelta.

Tämä vuoristorata oli venäjä-kortteliston pääkohde, ydinvoimalateemalla (kuinkas muutenkaan) varustettu vuoristorata.

Espanja-korttelistosta tuo yläpuolella oleva kuva. Seuraava on italiasta.

Lyhyesti: Oli ihan älyttömän mahtavaa!
 
Mieleenpainuvimpia oli uusin vuoristorata siellä, Silver Star, joka oli itseasiassa Mersun ja McLarenin sponsoroima vuoristorata. (Katso kreikkakuvaa ylempää virkistääksesi muistiasi.) Koko jonotusalue oli täys formula-aiheisia kuvia ja esineistä ja alakerrassa oli joku mersumuseokin, jossa oli jotain vanhoja autoja ja moottoreita. Mutta vuoristorata itsessään oli kyl tosi mahtava, nousi ihan älyttömän korkealle ja tippui sieltä pystysuoraan alas. Yksi vaihtareista otti kamerallaan videon koko vuoristoradassaolostaan, täytyy se pyytää siltä joskus vielä ja laittaa blogiin linkki...

Toinen mielenkiintoinen vuoristorata oli ranska-alueella, sellainen valtava hopeinen pallon muotoinen rakennus, jota kovasti luulin 3D-elokuvateatteriksi, kunnes lopulta päästiin sisälle ja tajusin että se olikin vuoristorata pimeässä pallossa. Koko vuoristorata oli siis tehty sinne pallon sisään ja se oli sisustettu avaruuslennon tyyliin, eli sen takia sisällä oli lähes säkkipimeää. Tähtien ja planeettojen välistä puikkelehtiin eikä yhtään tiedetty mihin suuntaan vaunu seuraavaksi lähtee, ylös, alas vai sivulle. Oli tosi ovela laite, tykkäsin siitäkin tosi paljon. Särkänniemi ei enää tunnu miltään näiden elämyksien jälkeen... harmi sinänsä.

............

Kun puisto sitten meni kiinni kuudelta ja oltiin lähdössä suunnistamaan taas kohti Itävaltaa ja Dornbirniä, tajusin että mullapa ei enää olekkaan niitä junalippuja, koska mennessämme puistoon tiskitäti otti ne itselleen ja antoi vaihdossa sisäänpääsyliput. Kaikki oli niin tohkeissaan puistoon pääsystä ettei kenellekkään tullut mieleenkään ettei se nainen antanut niitä junalippuja meille enää takaisin. Onneksi olin kuitenkin maksanut liput kortilla enkä käteisellä, niin meillä oli ainakin kuitit lippujen ostosta tallessa. Kuiteissa ei kuitenkaan lukenut mitään mainintaa Europa-park-lipuista eikä siitä mihin oltiin menossa, ainastaan niissä luki päivämäärä, Lindau = ostopaikka ja lipun hinta.

Käytiin sanomassa siitä lipputiskillä, mutta eivät ne voineet asialle enää mitään. Juostiin bussille ja selostettiin kuskille mitä on tapahtunut ja toivottiin parasta. Bussikuski hyväksyi selityksen ja heitti meidät rautatieasemalle. Junassa jännitettiin oikein urakalla, koska vaikka yksi konduktööri hyväskyisikin selityksemme, jouduttiin kuitenkin vaihtamaan junaa saksan puolella, eli huonolla tuurilla kummankin kohduktöörin pitäisi uskoa selityksemme. Ja todennäköisyydet ei oikein olleet meidän puolellamme...

Tietenkin sitten konduktööri tuli kyselemään lippuja junassa ja yksi parhaiten saksaa puhuvista vaihtareista laitettiin sitten selittämään tilannetta konnarille ja konnari sanoi että "jaa, ompas outo tarina, noh, empä tiedä, jaa, mitenköhän tuo olis... noh, menköön tämän kerran. Seuraavalla kerralla pyytäkää junalippu takaisin lipputiskiltä." ja ihme kyllä antoi meidän matkustaa pelkällä kuitilla...! Oltiin tosi onnellisia, mutta vielä oli toinen junamatka edessä ja toinen konnari vakuutettavana.

Vaihdettiin sitten junaa ja istuskeltiin siellä konnaria odotellen puolistentoista tuntia, mutta konnaria ei kuulunut. Ilmeisesti koko junassa ei ollut konduktööriä, koska oli niin myöhäinen arki-ilta, ettei junassa muutenkaan ollut montaakaan matkustajaa meidän lisäksi. Joten niinpä pääsimme Lindauhin asti onnellisesti, ilman että jouduttiin ostamaan toisia junalippuja...

Lindaussa meillä ei ollut kuin 4 minuuttia aikaa vaihtaa junaa, ja siinä ajassa ei olisi mitenkään ehditty ostaa lippuja automaatista juna-aseman sisältä, joten lipun osto jäi sitten junassa konduktööriltä ostettavaksi, niin kuin aina tuolla vaihdolla kotiinpäin tullessa. Kaikki muutkin ostaa tuon lipun junasta tiukan aikataulun takia. Ekan kerran kuitenkin kävi niin, ettei Lindau - Dornbirn-välilläkään näkynyt konduktööriä eli matkustettiin sitten pummilla se matka... tosin tarkoituksetta, mutta kuitenkin. Säästyipähän pari euroa.

Oltiin takaisin Dornbirnissä n. klo 23.30 ja oltiin myös kaikki todella väsyneitä reissusta. Koko päivä istuttu junassa ja kävelty kilometrikaupalla puiston sisällä... mutta tekisin kyllä kaiken uudestaan jos pitäisi valita, sen verran mahtava reissu se oli kaiken kaikkiaan...

Kuten äiti joskus meikäläistä kuvaili, "Sulta onkin aina puuttunut muutama ruuvi." kun kyse on huvipuistoista ja vuoristoradoista... ;)