Kerronpa tapahtumat tässä seuraavksi aikajärjestyksessä. Ja pahoittelen suuresti jos välillä tekstissäni y-kirjaimen sijasta näkyy z-kirjainta, se johtuu siitä että täälläpäin näppäimistöissä ne on toistensa paikoilla. Siihen voi mennä tovi tottuessa, et koittakaa kestää.

Tiistaina tosiaan sit lähdettiin ajamaan Orivedestä Helsinki-Vantaan lentokentälle puoli kuudelta aamulla, eli herätys oli tasan viideltä. Olimme kaikki todella virkeitä... Ajomatka sujui kuitenkin ihan kivasti, koska ruuhkaa ei ollut nimeksikään (oho). Helsingissä tosin sit oli aika kivasti autoja kun oltiin juuri kahdeksan aikoihin kehä kolmosella. Tulipahan koettua Helsingin aamuruuhkatkin.

Lentokentällä sitten sullottiin Hevi kassiin ja lähdettiin lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen. Lähtöselvitykset sujui yllättävän kivasti, vaikka oli koira ja kaikkee. Eniten ongelmia koitui liian painavasta käsimatkatavarastamme, Blue1:llä oli tosi tiukka 8kg maksimipainorajoitus käsimatkatavaralle. Me vaan jotenkin oletimme että sen verran sinne saa viedä ilmaiseksi ja ylimenevästä joutuu maksamaan. Noh, käsimatkakärrymme menikin sit ruumaan, kun otettiin sieltä eka särkyvimmät tavarat pois.

Lento sujui sitten ihan yllättävän hyvin Hevin osaltakin. Enemmän selkämme takana oleva vauva huuti nousujen ja laskujen aikana. Ainoa mikä oli vaikeaa oli nousut ja laskut, koska Hevi piti sulloa edessä olevan penkin alle. Ja se tietenkin pelotti Heviä varmasti, olla jossain pimeässä paikassa, et sinäänsä en ihmettele että se vähän enemmän siellä ulisi kuin lennon aikana. Lennon ajan sen nimittäin sai pitää sylissä, siis kassissa tietenkin, ei vapaana. Joten lento meni aika rauhassa kun se sai olla meidän lähellä ja pystyttiin rauhoittelemaan sitä paremmin. Vähän levoton se oli. Koneessa oli myös todella kuuma, joten läähätys oli melkoinen. Ei vaan pystynyt oikein vettäkään sille mitenkään antamaan, kun turvatarkastuksen yhteydessä vesipullonikin piti heittää menemään.

Kone laskeutui sit siinä varttia vaille yksi siinä paikallista aikaa (+1h Suomen aikaan). Sieltä sitten mentiin Zürichin lentokentän alapuolella olevalle rautatieasemalle ja hypättiin 13.30 lähtevään junaan kohti St.Margretheniä, josta sitten meidät kävi noutamassa koululta kansainvälisten asioiden toimiston täti, Sabine. Se kaupunki oli tosiaan siis Svetsin puolella ja sieltä matka Dornbirniin kesti autolla n. 20min. Eli todella lähellä rajaa tässä siis ollaan.

Asunnollemme tultiin sitten neljän aikoihin. Siellä meitä vastassa oli vuokraisäntä ja -emäntä, sekä heidän kaksi lastaan. Jännä kulttuuriero siinäkin, ei meilläpäin yleensä koko vuokraisäntäperhe tule käsipäivää sanoen esittelemään itseään lapsia myöten...

Asunto on kyllä aivan uskomaton, pääteltiin Timon kanssa että varmaan ovat sen talon rakennuksen yhteydessä suunnitelleet omille vanhemmilleen, koska käytävät ovat leveitä ja ovet samoiten, missään ei ole kynnyksiä ja tukikaiteita on siellätäällä. Mutta eipä se haittaa kyl yhtään, kiva vaan kun on tilaa. Myös käytetyt materiaalit viittaa siihen että sitä ei ole todellakaan vuokra-asunnoksi rakennettu, sen verran laadukkaita ratkaisuja on siellä. Kylpyhuonekin on tuplasti sen kokoinen mitä meidän vanha kylppäri Lutakossa, vaikka sekin oli aika iso. Parasta ehkä on kylpyamme! Tulen varmasti joskus ottaneeksi rentouttavan vaahtokylvyn kera lasillisen punaviiniä...

Mutta sitten kuviin. Ensimmäisenä vertailu vanhasta maisemista uusiin. Huomaatteko jotain eroa?

Yläpuolella vanha olohuoneen näkymämme

Tässä uudet maisemamme olkkarista. Aika kivat näköalat, vai mitä? :)

Seuraavaksi pari kuvaa keittiöstämme ja keittiöstä toisesta suunnasta. Se on sellainen tupakeittiön oloinen ratkaisu, että olkkari on samassa tilassa keittiön kanssa. Ja tiskikonekin ja kiertoilmauuni löytyy. Jääkaappi ja pakastin on piilotettu kaappien taakse, oikeanpuoleisimmat kaapinovet ovat siis itseasiassa jääkaappi ja pakastin.

Olohuoneessa on telkkari satelliittikanavilla, laskeskeltiin et n. 50 eri kanavaa näkyy. Myös dvd-soitinkin löytyy valmiiksi, voidaan vaikka leffojakin vuokrata ja katsella.

Sit  löytyy 2 makuuhuonetta. Otettiin näistä vain ensimmäinen käyttöömme. Toinen jäänee vierashuoneeksi tms.

Vuodesohvakin tosiaan löytyy et majoitusmahdollisuus vieraillekin on ihan kiva.

Eteinen on myös aika iso. Säilytystilaa on enemmän kuin laki sallii. Tuossa kuvassa ei näy iso kenkäkaappikaan... sellainen olis kyl kiva joskus jatkossakin.

Hevillekin on nyt ihan oma takapihakin. Vuokraisännillä tosin on itselläänkin 2 kissaa ja koira, ja kissat kuulemma saattaa tulla sisälle jos pitää ovia auki. Toinen kissoista on ainakin isompi kuin Hevi... Joten täytyy vähän vahtia ennenkuin sitä päästää takapihalle, ettei kissat satu olemaan siinä. Perheen koiraa en ole vielä nähnytkään. Täytyy niistä kissoista joskus yrittää näpätä kuva.

Kaapit on täys lasikippoja ja viinilaseja jne, ei oikein tavallisia astoita ole ollenkaan. Joten tässä vikassa kuvassa on nyt sit vähän klamouria Hevillekin, harvalla koiralla näin hienoja ruokakuppeja kuitenkaan on. Koiranmakkaraa täältä muuten ei näytä kaupoissa olevan, mutta onneksi Heville kelpasi mehevät nappulatkin joita Lidlistä löytyi. Tässä Hevi poseeraa uusien kuppiensa äärellä:

Noniin, eiköhän tämä raportointi riitä tältä erää. Kotonamme ei ole nettiyhteyttä, joten täytyy tätä blogia näin koululta käsin päivitellä. :) Nettiyhteyksiä ei kuulemma helpollä täältä saa muutenkaan, kalliita ovat mokomat ja ne pitää ostaa vuodeksi kerrallaan useimmiten... et voi olla et ilman yhteyksiä jäädään. Täytyy kysästä jos vuokraisännillä sattuu olemaan moinen jo et voisi jakaa osan yhteydestä meidän kanssa ja lisättäis vuokraan sit jotain kuukaushinnaksi... mut täytyy nyt kysästä sitä vielä.

Nyt lähdetään juttelemaan kv-toimistoon.