Lähdettiin sitten päivällä vaeltelemaan Kofel-vuoren huipulle, joka sijaitsi Oberammergaussa. Mukaan lähti meidän lisäksi Oliver, Tessi (Oliverin tyttöystävä) ja Tessin isä. Kuva tavoitteestamme:

Muut paineli rinnettä ylös sellaista tahtia, et ei meikäläisen kunto moiseen riittänyt ollenkaan... mutta ihan mukava reissu se silti oli ja pääsin kuin pääsinkin ihan ylös astikin. Tässäpä kuva reissuseurueestamme.

Hevikin töhötti oikein innoissaan, vaikka ihan huipun tietämillä oli muutama sellainen kohta että oli oikeastaan kivuttava todella jyrkkää kiviseinää ylöspäin. Oli sinne vedetty paksut vaijerit, joista sai otettua tukea ja kiskottua itseään ylöspäin.

Heviä joutui vähän pari kertaa jelppimään että se pääsi ylös, kun tuli vähän liian jyrkkiä kohtia jopa sille. Mutta yllättävän hyvin se siitä selvisi, olisin voinut kuvitella et enemmänkin olisi jouduttu Heviä kantamaan.

Maisemia ylhäältä:

Kun oltiin aikamme ihailtu maisemia ja syöty vähän eväitä, niin lähdettiin sitten kipuamaan alas. Käytiin sitten palkitsemassa itsemme hyvillä jätskeillä lähikylässä, jossa nähtiin myös tosi jännän näköisiä taloja.

Tuohon talon seinään on siis maalattu tosi yksityiskohtaisesti ihan kuin siinä olisi pylväikköjä ja parvekkeita ja krumeluurihärpäkkeitä, vaikka todellisuudessa se on ihan tasainen seinä. Tosi jännä tapa. Kuulemma joku perinteinen etelä-Saksalainen tapa.Loppu ilta sitten pelailtiinkin Oliverin ja Tessin kanssa lautapelejä ja juteltiin kuulumisia.

On tullut viimeksi nähtyä vuonna 2004 niitä, joten johan tässä on ehtinyt kaikkee uutta kuulumaankin. Timo näki niitä parisen vuotta sitten kun se oli silloin Saksassa tekemässä sitä työharjoitteluaan. Yritettiin hirveesti houkutella niitä Suomeen, mutta niillä on niin kiireistä elämä tällä hetkellä, kun Tessi on lopettelemassa kouluaan ja sillä on viimeiset kokeet menossa ja Oliver tekee tällä hetkellä opettajan harjoittelua, kun siitä on tulossa historianopettaja. Niin se kuulemma vain valmistelee tunteja kaiken vapaa-aikansa. Mutta ehkä ne joskus Suomeenkin joutaisivat, muutaman vuoden kuluttua viimeistään.