Teki kauheasti mieli lähteä jonnekin, kun maanantai ja tiistai on täällä vapaapäiviä, mutta maanantai ei kuitenkaan ole pyhäpäivä, vaan ihan normaali arkipäivä. Suurin osa tunneista koululla on vaan peruttu, kun ei opettajatkaan jaksa vain maanantaita varten koululle tulla. Joten päätettiin Timon kaa lähteä jonnekin vähän reissaamaan.

Ulm on kaupunki etelä-Saksan puolella, täältä jonkun noin 155 km päässä. Se on myös Saksalaisella mittapuulla aika tuppukylä, vain 165 000 asukasta. Ei tiedetty oikeastaan mennessä yhtikäs mitään Ulmista, mut aateltiin et sielläpä sitä sit ehtii ihmettelemään et minnekkäs tultiin. Ja oli kyl ihan kiva paikka, eipä sillä. Tiesittekö että Albert Einstein oli kotoisin Ulmista?

Kun sit päästiin sinne, lähdetiin ihan ekana etsimään jotain elektroniikkakauppaa, koska oikeasti se mun uus kamerani on niin surkea, että ei mitään rajaa. Päätettiin ostaa toisin sanoen toinen uusi kamera, joku sellainen mikä on oikeasti hyvä. Täällä kuitenkin kamerat on yleisesti ottaen halvempia kuin Suomessa, ja jos se mun kamerani nyt tulee sieltä huollosta toimivana, niin sen voi sit myydä Suomessa  huuto.netissä helposti. Ja koska se on niin uusi kamera (ja olevinaan hyvä ja luotettava Pentax), saan siitä varmaan aika helposti rahani takaisin, ainakin suurimman osan.

Joten ostettiin tällä kertaa Canon, malliltaan Powershot A-560, joka todellakin on aivan eriluokan kamera kuin se toinen. Otettiin sillä sit päivän aikana paljon kuvia Ulmista, ja noin sadasta räpsitystä kuvasta ehkä 2 oli tärähtänyt tai huono. Pentaxilla sama suhde olisi noin 40 tai 50 tärähtänyttä sadasta. Eikä Pentaxilla olis ollut toivoakaan ottaa kuvaa liikkuvasta kohteesta, mut tuolla Canonilla sekin onnistuu tosi hyvin, vaikkei edes yritä.  Kuvanottonopeus Canonilla myös todella parempaa kuin Pentaxilla, hyvänä esimerkkinä synttäreistäni oleva kuva, jossa puhallettiin kynttilöitä. Annoin sen kameran yhdelle kaverilleni ja sanoin et ota kuva kun puhallan kynttilöitä Millan kanssa. Noh, kaveri painoi nappia kun puhallettiin kynttilöitä, mutta Pentax otti kuvan kun oltiin jo lopetettu puhaltaminen, suoristettu selkämme ja taputettiin yhdessä muiden kanssa. Eli viive siitä kun painaa nappia, siihen kun kamera ottaa kuvan, on jotain 2-3 sekunttia, ellei enemmänkin.

Oho, eksyinpä aiheesta! Kuitenkin, takaisin Ulmiin. Ulm oli tosi kaunis joenvarsikaupunki, jossa on paljon vanhoja rakennuksia ja kauppoja. Kauppoja ei niinkään kierretty, vaan lähinnä käveltiin kaupunkia ympäri ja räpsittiin (onnistuneita) kuvia. Hyvin huomaa muuten kuinka vieläkin otettiin kuvia samaan tapaan kuin Pentaxilla, eli vähintään 2 kuvaa samasta kohteesta siltä varalta että toinen niistä epäonnistuu. Kuitenkin, takaisin Ulmiin.

Ulmin keskustaa hallitsi upea, vanha kirkko, Ulm's Minster. Tässäpä vähän keskustasta ihmisvilinää.

Tuo kirkko taustalla on korkeimpia kirkkoja maailmassa ja myös harvinainen siinä mielessä että sen rakentamisesta ja rahoittamisesta päätti Ulmilaiset vuonna 1377, kun asukkaita oli vaivaiset 10 000. Yleensä vastaavat isot projektit on kuninkaallisten tai piispojen perustamia eikä kansalaisten. Rakentaminen oli keskeytynyt välillä jopa 300 vuodeksi, kunnes viimeinen torni valmistui vuonna 1890.

Ja muutama kuva sisältäkin:

Timo otti myös lyhyen videon kirkon sisältä, lähinnä testatakseen uutta kameraamme. Video aukeaa kun klikkaa tuota linkkiä (ja odottelee joitain minutteja...) http://ironsword.pp.fi/austria/ulm_minster.avi

Nähtiin myös tosi modernin näköinen Ulmin uusi kirjastorakennus, lasipyramiidi suorastaan...

Kaupungintalo oli myös aika tyylikkään näköinen pytinki.

Käytiin tuossa kahvilassa mikä on tuon talon edustalla ja ostettiin mukamas tosi hyvät kahvit, isot cappuchinot kermavaahdolla. Muuten hyvä, paitsi sitä kermavaahtoa oli valehtelematta enemmän kuin kahvia ja voitte kuvitella kuin pienen kahvitilkan päälle lätkästään 2dl kylmää kermavaahtoa... elämäni kylmin kahvi minkä olen saanut. Lopulta luovutin kermavaahdon kanssa ja tyrkin sitä vaan syrjään ja join kahvit pohjalta, eikä lopulta kupissani ollut enää kuin kermavaahdon jämät.

Ja kuten näette, vaikka söin varmaan puolet tuosta vaahtomäärästä, sitä on silti jäljellä yli puoli kupillista, pelkkää kermavaahtoa... yök.. Ei sitä oikein pelkiltään pysty syömään. Hevi sen sijaan nautti omasta välipalastaan tuolin alla.

Lähdettiin siitä sitten jokirantaan kävelemään, tässäpä maisemia sieltä.

Joen yli virtasi silta, jota Timo pitelee pystyssä. Vahva kaveri kun yhdellä kädellä kannattelee koko siltaa...

Rannan tuntumassa uiskenteli myös joutsenpariskunta sekä sorsaemo, jolla oli hurjat 11 poikasta vahdittavanaan! Tässäpä joutsen ja melkein kaikki poikaset samassa kuvassa.

Käveltiin seuraavaksi niin kutsuttuun kalastajakorttelistoon, jossa on aikoinaan asunut kaikki kalastajat. Joen haara virtasi kortteliston läpi ja ihmiset oli rakentaneet taloja joen keskelle ja ympärille niin, että se koko korttelisto muistutti lähinnä mini-venetsiaa kaikkine siltoineen ja vesineen.

Nähtiin myös piisamikin uiskentelemassa joessa!

Siellä oli myös kiva viheralue joen vierellä, tässäpä Timon vuoro poseerata kivaa taustaa vasten.

Kävästiin myös vanhalla hautausmaalla, joka oli oikeastaan vaan iso puisto varustettuna muutamalla hautakivellä. Eniten kummastusta paikassa herätti tämä:

...varmaan sinne on joku kuuluisa koripalloilijakin sit on haudattuna, tai jotain... jos tuokin on olevinaan joku muistomerkki....

Lopuksi vielä iloinen kuva meikäläisestä. Siellä oli keskustassa tuollaisia lintupatsaita, jotka suorastaan kerjäsivät jotain pöhköä poseerausta. Joten tässäpä minä seisoskelen voittajana pulun päällä!

Kotimatkalla tultiin Lindaun kautta ja oli kaunis kuutamo... Tämä kuva on Lindaun satamasta.