Aamulla kahdeksalta tilausajobussi tuli noutamaan meitä koululta ja lähdettiin köröttelemään kohti Liechtensteihiä. Meitä oli Dornbirnistä lähdössä sellaiset 10 henkeä peräti... kun pari viikkoa sitten meitä oli vain kolme edustamassa Itävaltaa.

Liechtensteiniin ei onneksi ole kovin pitkä matka, joten oltiin siellä aika nopeasti perillä. Ensimmäinen vierailukohteemme oli sellainen todella pieni kylä, joka oli vanhin alkuperäiskunnossa oleva pikkukylä keskiajalta. En kyl osaa sanoa ollenkaan että missäpäin oltiin, ja oltiinko edes enää Liechtensteinissä vai Sveitsissä, kun niillä ei ole mitään rajamuodollisuuksia siinä niiden välillä... Mut kuitenkin, jossain siellä käytiin tunnin kiertokävelyllä ja opas kertoi meille siitä paikasta. Talot olivat nättejä ja muutenkin paikka oli aika idyllinen...

Oppaamme oli kylän joku virallinen suojelijajärjestön päällikkö tms, erittäin tärkeä henkilö kuitenkin, niin sillä sit oli avaimet niihin osaan taloista. Päästiin sitten yksinoikeudella töllistelemään yhtä alkuperäisasussaan olevaa taloa. Se oli kolmikerroksinen talo, alhaalla oli asustelleet eläimet, keskikerroksessa oleskeluhuone ja keittiö ja yläkerrassa oli nukkumatila. Otin muutaman kuvan keittiöstä, huonekorkeus oli noin 160-165cm ja lattia oli tosi kalteva...

Siinä kylän lähistöllä oli sellainen pieni lampi, jossa uiskenteli kauheasti sorsia ja muitakin lintuja joiden rodusta mulla ei kauheammin ole aavistusta... mutta tässä pari kuvaa kuitenkin niistäkin.

Joku lintu oli päättänyt tehdä pesän metrin päähän rannasta, eikä se tuntunut edes häiriintyvän vaikka sen viereen meni ottamaan kuvaa.

Kun sit oltiin kylää töllistelty aikamme kaupunkia, ajeltiin bussilla jonkin aikaa idyllisille maalaismaisemille, joista vaellusretkemme virallisesti alkoi. Tässä kuva lähtötilanteesta.

En taida jaksaa ihan jokaisesta kuvasta niin kauheasti kirjoittaa, kun tästä eteenpäin juttuni alkavat toistamaan itseään varmaan aika pian... Joka tapauksessa, käveltiin sellaista jokilaaksoa 4h ja matkalla nähtiin kaiken näköisiä komeita maisemia ihan kiitetävästi. Reissu oli aika vaativaa maastoa, että ei voinut ihan kamera kädessä kävellä, vaan piti aina tunkea kamera pois kuvan oton jälkeen. Mutta tässä muutamia komeimpia kohteita joita nähtiin.

Tuollaisia polkuja siellä välillä oli, että toisella puolella on köysi ja toisella puolella jyrkkä pudotus. En suosittele heikkohermoisille tuota maastoa... valitettavasti joku vaihtareista siellä kuitenkin pelkäsi ilmeisesti korkeita paikkoja ja se käveli noita kapeimpia paikkoja ihan älyttömän hitaasti ja tärisi ihan koko ajan... ...se varmaan nautti niistä lähemmäs kuudesta tunnista (nopeimmat taisivat kävellä reitin läpi 4,5h) todella paljon, jotka ne tuolla metsässä viettivät... Mutta nyt, lisää kuvia.

Olen rajatapaus! Tai, noh, ainakin seison rajalla, nimittäin Itävallan ja Liechtensteinin. :)

Noniin, siinäpä sitä sitten oli, rankkaa kävelyä n. 5h. Perillä meitä odotti siellä sitten seisova pöytä, jossa oli oikeastaan vaan erilaisia leikkeleitä ja salaattia.. Hedelmäsalaatti oli jo loppunut siihen mennessä kun me ehdittiin perille. Ruoka oli ihan tervetullutta siinä vaiheessa, kului aika tehokkaasti energiat tuossa tarpoessa.

Tässäpä vielä maisema ruokapaikastamme.

Sitten kun viimeisetkin olivat saapuneet (mukaan luettuna se korkeita paikkoja pelkäävä tapaus) ja kaikki olivat kylläisiä, lähdettiin ajelemaan sitten bussilla takaisin koululle.

Sitten pientä kritiikkiä reissusta. Ihmeteltiin aika paljon siinä kävellessämme, että aika rankan reissun olivat meille organisoineet, kun ottaa huomioon että siellä oli kaksi bussilastillista porukkaa ympäri maailmaa. Ja se taasen tarkoittaa käytännössä jotain 60-70 henkeä ainakin. Osalla porukasta ei varmaan ollut minkäänlaista aikaisempaa vaelluskokemusta, saati sitten hyviä varusteita. Tuolla kun välillä joutui oikeasti koikkelehtimaan ihan hyvin että pääsi jonkun joen yli kuivana. Sitten ei ollut tarpeeksi selkeästi myöskään informoitu lähtijöitä siitä, että minkälaista maastoa on luvassa, koska se korkeanpaikanpelkääjäkin oli lähtenyt mukaan. Kolmas asia mitä mietittiin vielä oli se, että siellä oli muutaman kerran sellaisia reittejä, että ei todellakaan tiedetty mihin suuntaan meidän olisi pitänyt lähteä kun polku yllättäen haarautui. Arvalla sitten valittiin aina oikein. Vasta ihan ennen loppua alkoi näkymään viittoja ravintolalle. Mut onneksi nyt ei sitten kenellekkään mitään käynyt ja nekin jotka eksyivät, eivät eksyneet pahasti ja pääsivät syömään lähes samoihin aikoihin kuin muutkin.

............

Kun sitten oli kotiuduttu ja kävästy suihkussa, lähdettiin viettämään Roopen synttäreitä. Ei kauheen myöhään jaksettu olla liikkeellä... tanssiminen tuntui jostain kumman syystä ottavan niin kauheasti jalkoihin, että käveltiin siitä sitten kotiin koisimaan.