Vaikka illalla väsytti ihan älyttömästi se valtava kävelymäärä mitä Innsbrucissa tuli käveltyä, en kuitenkaan aamulla oikein saanut unta. Kömmin ajoissa ylös ja Timo jäi vielä koisimaan. Kun sit parin tunnin jälkeen menin sitä hereille tökkimään, sattui puhelin soimaan ja eräs itävaltalainen kaverimme soitteli ja kyseli et missä ollaan.

Professori oli jo aikaisemmin alkuviikosta meille jo ilmoitellut, että torstaina Itävallan tiedeministeri tai joku sellainen olisi tulossa käymään koululla, et jos meinataan tulla niin vois olla syytä laittaa vähän siistimpiä vaatteita päälle jne... Mutta se kuulosti lähinnä meistä varoitukselta ja ajateltiin pysytellä poissa koulusta sinä päivänä, sillä tuskinpa ne meitä siellä välttämättä kaipailee.

No, eikö se meidän kaverimme sitten soittanut koululta meille, että "missä te ootte? Oletteko tulossa? Se ministeri on kohta täällä ja proffa tahtois tosi paljon että mekin oltais täällä et se vois esitellä teidät." ...eh, oltiin ilmeisesti ymmärretty hieman väärin sen toisen proffan höpinät, ei muuta kuin äkkiä vaatteet niskaan ja ripsivärit silmille, samat eiliset likaiset vaatteet vaan ylle ja tiukka nuttura päähän ettei todella likaiset hiukset näyttäis niin likasilta... olin nimittäin juuri aikomassa mennä suihkuun, onneksi en ihan ehtinyt.

Pikapikaa polettiin polkupyörillä koululle veren maku suussa ja sännättiin labraan ja käynnistelemään tietokonetta ja kameraa. Muut siellä olikin jo, olivat laittaneet robotit liikkumaan ja tekemään jotain edes, jotta näyttäisi hienommalta.

Ja pian sen jälkeen kun oltiin ehditty vähän hengitystämme tasaamaan, tieteiden ministeri yhdessä Vorlalbergin alueen pääpampun kanssa, mikähän läänin pormestari/lääninherra olisi oikea termi. Kuitenkin, ensimmäisenä sitten kävelivät suoraan meidän luokse kättelemään meitä ja esiteltiin tietty itsemme ja mistä ollaan ja mitä tehdään täällä. Sitten ne jatkoivat siitä sen proffan juttusille ja höpöttelivät loppuajan siellä. Proffa sitten esitteli niille niitä robootteja ja mitä ne nyt oli tekemässä niillä jne ja me Timon kanssa yritettiin näyttää siltä et mukamas siinä ollaan kovasti tekemässä jotain. Oli aika hassu kokemus... noh, tulipahan käteltyä ministeriäkin. Tosi tärkeitä vaihto-opiskelijoita selkeesti ollaan. ;)

Siitä sitten kun ministeri ja lääninherra poistui, niin liuettiin mekin takaisin kotiin, kun ei ehditty tosiaan edes aamukahveja keitellä eikä Timo ehtinyt syödä murustakaan, saati että Heviä olisi ehtinyt kävelyllä käyttää.

.............

Iltapäivällä lähdettiin sitten leipomaan toisten suomalaisten luo. Me tosiaankin järjestetään huomenna perjantaina muille vaihtareille Suomi-ilta ja päätettiin sitä varten sitten leipoa iso kasa karjalanpiirakoita ja lihapullia naposteltavaksi. Suurin osa siellä olijoista ei ollut koskaan leiponut karjalanpiirakoita, joten se oli aika hupaisaa, ja lopputuloksistakin tuli.... sanoisinko persoonallisen näköisiä. :)

Yläpuolella olevassa kuvassa on menossa rypytyskoulutus. Tuo vieressäni seisova vaaleahiuksinen tyttö, Milla, on päivän nuorempi kuin minä, eli se on syntynyt 20.4.1984.  :) Päätettiin jo järjestää yhteissynttärit huhtikuussa.

Tässä muutamia persoonallisen näköisiä yksilöitä...

...ja tässä ollaankin sitten jo aika loppusuoralla. Meillä ei ollut kuin yksi kaulin, joten kolme muuta kaulitsijaa käytti lasipulloja kaulimina. Toimipa se niinkin.

Paistamisen ja vesi-voi seoksessa uittamisen jälkeen piirakoista tuli kuitenkin erittäin makoisia. Olisikohan me niitä jotain 100-120 kpl saatu paistettua lopulta. Naurettiin aika makoisesti, kun yksi leipojista totesi et "on se kumma et pitää tulla Itävaltaan asti leipomaan karjalanpiirakoita..."

Luvassa on piirakoiden ja lihapullien lisäksi munavoita, salaattia, Suomi-aiheinen tietovisa sekä Suomalaista musiikkia koko illaksi. Saa nähdä mitä muut vaihtarit tykkää. :)

...............

Ainiin, lopuksi vielä kuva toisesta vuokraisäntien kissasta. Sattui kerrankin pysyttelemään paikoillaan niin kauan että ehdittiin ottaa kamera esille. Kissan nimestä ei ole hajuakaan, pitäisi joskus muistaa kysyä sitä.