Tämä päivä tuli uhrattua shoppailulle. Lähdin Claran kanssa kiertelemään keskustan liikkeitä ja sieltä tarttui mukaan kiva mekko... melkein myös tarttui mukaan kivat korkkarit ja kiva pusero, mut niitä en ainakaan samalla reissulla raaskinut ostaa. ;) Saa nähdä josko ne sieltä joku toinen päivä kävis noutamassa...

Clara sitten kutsui meidät syömään niille päivällistä. Meidän oli tänään tarkoitus alunperin grillata joessa taas, mutta sitten alkoi vesisade parituntia ennen h-hetkeä, joten... päivälliskutsu oli ihan tervetullut idea.

Sitten kun oltiin syöty niin lähdettiin moikkailemaan muita kavereita läheiseen pitseeriaan. Mä sitten ajattelin juosta sinne, etten kastuisi... se osottautui erittäin huonoksi ideaksi. Matkaa ei ollut kuin 10 metriä ja pitseerialla oli sellainen iso katettu terassi johon ajattelin pikaisesti juoksemalla mennä. Suunnitelma toimi ihan hyvin siihen asti, kunnes piti pysähtyä. Se terassin lattia oli sellaista mattoa, jonka havaitsin (hieman liian myöhään) olevan äääääärimmäisen liukas märkänä. Lopputuloksena lensin siinä sitten erittäin komeassa kaaressa pyrstölleni. En voinut muuta kuin naureskella, se oli kuin suoraan sarjakuvasta, jossa joku liukastuu banaaninkuoreen. :)

Kun oli katseltu kun muut söi pitsat, lähdettiin kotiin polkemaan pyörillä. Sade oli edelleen aikasta reipasta ja kastuttiin ihan kiitettävästi kotimatkalla... Pitseeriasta oli meille matkaa joku 2-3km... Kun sitten lopulta päästiin kotiin ja kävästiin kuumassa suihkussa hieman lämmittelemässä, niin ei jaksettu enää lähteä koulun pippaloihin. Olisi nimittäin ollut kuulemma koko vuoden parhaimmat opiskelijabileet yhdessä diskossa, mutta sinne on meiltä joku 5km matkaa ja vesisateessa sinne pyöräily ei oikein innostanut. Joten päätettiin löhötä sohvalla loppu ilta ja katsella vanhoja Salattuja kansioita.

Joskus kolmisen tuntia kaatumiseni jälkeen, alkoi ranteeseeni koskemaan ihan älyttömästi. Se tärähti aika mehevästi kun kaaduin, otin nimittäin käsillä vastaan kaatuessa luonnollisesti. Noh, särkylääkettä naamaan ja kaulahuivista sain iprovisoitua itselleni siteen ranteen ympärille, että sillä olisi vähän tukea ympärillään. Yö sujui yllättävän hyvin, vaikken voinutkaan toisella kyljellä nukkuakkaan kun vasen pakarani oli myös todella kipeä...

Onneksi olin lentänyt sillein vähän sivuttain, että en ihan häntäluun päälle ollut laskeutunut, vaan suurimman osan iskusta vasen pakara. Ja siinä on onneks sen verran pehmustetta että ei luunmurtumia tartte pelätä. Meinaan oli sellainen tärsky kuitenkin loppupeleissä, että ei varmaan olisi ollut häntäluun murtuminen kaukana. Onneks ei kuitenkaan mitään pahempaa käynyt. Tosin lopputuloksena sain siitä muistoksi suurimman mustelman mitä mulla on koskaan ollut, sellainen croissantin kokoinen ja mallinen, purppurainen mustelma koristaa nyt vasenta pakaraani... Todella kaunis, en voi muuta sanoa... hehe.. ;)