Olinpa tuossa viimeviikon loppuna vapaaehtoistyövoimana koululla, kun siellä järjestettiin ensimmäiset mekaniikan ja metalliteollisuuden kansainväliset konferenssipäivät. Ne jopa sinäänsä liittyvät tähän Itävallan reissuumme, että olin siellä Dornbirnistä tulleen kansainvälisten asioiden koordinaattorin, Natasha Doshin, oikea käsi. Eli tuli siellä sit jutusteltua kaikennäköistä tulostamme.

Natasha kertoi myös, että sinne on ilmoittautunut ensi keväälle n. 15 henkilöä meidän lisäksemme opiskelemaan. Tosin ne muut ovat muissa koulutusohjelmissa, joten olemme Timon kanssa ainoat jotka sinne keväällä menevät mekatroniikan puolelle vaihto-oppilaiksi. Meillä on kuulemma se orientaatioviikko heidän kanssaan yhteistä ja sen jälkeen on mahdollista opiskella saksan alkeita englannin kielellä heidän seurassa. Ilmaisin Natashalle kiinnostukseni kyseisiä kursseja kohtaan. Pikku preppaus on aina paikallaan. :)

Sain myös tilaisuuden jutella mekatroniikan koulutuspäällikön, DI - Dr. Johannes Steinschadenin kanssa taas. Ollaan hänen kanssaan just sähköpostitse viestitelty niistä meidän kurssivalinnoista jne, et sillein tuttu tapaus. Nähtiin maaliskuussa kun mies viimeksi oli meidän koululla vähän opettamassa täkäläisille opiskelijoille mekatroniikkaa.

Juttelin Steinschadenin kanssa myös kiinnostuksestani käytettävyyteen, ja Itävallassa on niillä yks euroopan parhaimpiin kuuluva käytettävyyden tutkimuslaboratorio. Steinschaden lupasi kysellä kolleegoiltaan josko meillä, tai ainakin minulla, olisi mahdollista tehdä siellä kenties jotain projekteja noiden kahden jo sovitun projektin lisäksi. Sanoin, että ryhmätöiden tekeminen paikallisten opiskelijoiden kanssa kuulostaisi myös mukavalta, että ei mulle mitään omaa projektia ole pakko keksiä. Voin tuppautua hyvin muiden ryhmiin. Hän lupasi tehdä voitavansa. :)

Jotenkin kaikkia tuntuu huvittavan aina kauheasti kun mainitsen, että ollaan tulossa koko perheellä ja koirakin lähtee mukaan. Ilmeisesti pitävät meitä hulluina suomalaisina. Ei varmaan ole kovin tavallista, että sinne tullaan koko perheellä opiskelemaan.

Siellä oli myös yksi kolmaskin Itävallasta tullut proffa, joka olisi ollut yksi meidän projektien vetäjistämme, mutta hänen kanssaan en päässyt juttelemaan valitettavasti. Ennen kuin tiesin kuka se niistä vieraista oli, ei ollut enää sopivia kahvitaukoja jäljellä jolloin olisin voinut mennä itseni esittelemään.

Tiistaina käytiin Roninmäellä moikkaamassa niitten täällä asustelevien Itävaltalaisten vaihtareiden kämppää. Niillä oli julisteita Dornbirnistä ja siitä lähialueesta ja voi vitsin pimpulat kun ne näytti upeilta... järviä, alppeja, lumisia vuorenhuippuja, nummeja, virheää nurmea..... oih. Maltan tuskin odottaa.

Itävaltalaiset olivat valmistaneet perinteistä Itävaltalaista hehkuviiniä, eli olivat lämmittäneet kattilassa viiniä, jossa sitten oli pari tuntia lionnut kanelitankoja, appelsiinia, sitruunankuoria, kokonaisia neulikoita ja jotain muitakin vettyneitä ja turvonneita mausteita joita en ulkomuodon perusteella tunnistanut. Siellä oli sit muitakin vaihtareita, jotain ehkä 30 kappaletta ja suurimman osan ajasta minä ja Timo oltiin ainoat suomalaiset siellä. Kansallisuuksia oli yhteensä n. 10 kpl meidän lisäksemme. Naureskeltiin et tuotiin Timon kanssa vähän kansainvälistä tunnelmaa niihin pippaloihin kun aika usein vaihtarit viihtyvät keskenään ja suomalaiset keskenään. 

Asiasta toiseen, eipä ole kuulunut taas pitkään aikaan asunnon katsojistakaan mitään. Mahtoikohan se viimeksi käynyt ottaa tämän? Vaikka niin nenänvartta pitkin katselikin tuota vastapäistä taloa tuossa...

Nytpä taidan jatkaa kokeisiin lukua. Enää 2 jäljellä koko kouluhistoriassani. Ja niistä toinen on huomenna...