Oltiin lauantaina laskettelemassa 1,5h ajomatkan päässä Bregenzerwald-nimisessä laskettelukeskuksessa. Huippeat oli näkymät siellä. Kuvassa näkyvät hissit nosti porukan jopa 2050 metrin korkeuteen huipulle. Eipä olekkaan ennen tullut noin korkealla käytyä. Ja tuntui tosi uskomattomalta kun ei rinne meinannut alas tullessa loppua ollenkaan, se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui.... Ei mikään ihme, että osa täällä opiskelevista tyypeistä on valinnut Dornbirnin opiskelupaikaksi osaksi siitä syystä, että tässä on laskettelupaikat ihan vieressä. Lähimmälle keskukselle on 30 min matka, mutta sillä ei ollut enää lunta, joten mentiin vähän korkeammalle ja kauemmaksi. Laskettelukauden pitäisi kestää tuolla virallisesti 21.4. asti, jos säät sallii.

Tässä muutama kuva varustevuokraamon nurkilta, maankamaralta siis.

Hevikin tosiaan lähti mukaan, se pääsi töhöttämään Timon ja muiden kävelijäryhmän kanssa lähiseutua ympäri. Täällä on kyl ihan erilainen kulttuuri koiria kohtaan kuin Suomessa. Kun ryhmä sitten päätti käydä ravintolassa tauolla, niin ravintoloitsija oli sit sanonut että koiria ei saa tuoda savuttomalle puolelle ruokatilaa, mutta savullisella puolella saa olla koiran kanssa ja toi välittömästi vettäkin kulhossa Heville. Suomessa heitettäisi heti pihalle jos koiran kanssa yrittäisi mennä kahvilaan/ravintolaan.

Minä sit laskettelin yhden Itävaltalaisen Gregorin (tai jotain sinne päin) ryhmässä, joka toimi vähän kuin meidän seurueen oppaana.Ilmeisimmin juurikin eräs näistä Dornbirnin opiskelijoista, jolla on vuosikortti joka vuosi johonkin läheisistä isoista keskuksista ja tunsi tuonkin paikan kuin omat taskunsa. Meikäläisen lisäksi oli myös Anna ja Milla Rovaniemeltä sekä Hini joka on kotoisin Koreasta. Oli eritasoisten ryhmiä ja meidän ryhmä oli sit sellainen "jokin verran kokeneiden ryhmä".

Sattui hyvä tuuri säidenkin kanssa, koska tälle päivälle luvattiin sadetta. Aamulla oli oikein kaunista ja hyvä (vaikkakin pilvinen) ilma riittikin juuri ja juuri siihen asti kunnes lähdettiin neljän nurkilla ajamaan takaisin Dornbirniin. Sitten kun oltiin päästy liikkeelle alkoikin sit satamaan vettä aika iloisesti ja välillä se muuttui tosi märäksi räntäsateeksi. Tänne luvattiin kuulemma vesisadetta seuraaviksi pariksi päiväksi. Hyvä tuuri kyl muutenkin ollut säiden kanssa, tänään oli eka huonompi sää koko sinä aikana kun täällä nyt ollaan oltu.

Harmi kyllä jos huomennakin sataa vettä. Illalla on ympäri Itävaltaa kokkojuhlia. Joka kylässä ja kaupungissa on kokkoja siellä täällä. Eikä ole mitään pieniä kokkoja, vaan ne on sellaisia talon korkuisia puurakennelmia joiden huipulle astetaan ilotulitteilla täytetty noita-nukke. Se kuvastaa jotain muinaista talven jumalatarta, joka on tapana pelotella pois näin kevään korvilla, jotta kevät ja kesä voisi tulla. Ja polttamalla jumalattaren kuvajaisia roviolla on sit Itävaltalaisten näkemys kevään tulosta... Noh, samapa tuo, on sitä hulluja tapoja meilläkin Suomessa, esimerkiksi rairuoho sai pääsiäisenä muutamilta vaihtareilta makeat naurut. Ajatus ruohon kasvattamisesta lautasella ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle...

Huomenna olisi sit illalla kahdeksalta noitarovioiden polttamista täällä Dornbirnissä. Saa nähdä mitä tuleman pitää, syttyykö kokot enää kaatosateiden jälkeen... Se on kuulemma suunnattoman noloa jos noita jää palamatta, ja tietää huonoa säätä ja huonoa onnea koko kylälle tms. Eli sytytysneste tulee varmaan huomenna tarpeeseen.