Lähdettiin Timon kanssa tänän vaeltelemaan taas lähivuorellemme, Karrenille. Ollaan jo monesti kävelty siellä, mutta tuo reitti huipulle oli todella jyrkkä ja rankka. Ja myös suosittu reitti, koska siellä oli tosi paljon muitakin ihmisiä vaeltelemassa. Itävaltalaiset on todellakin vaeltelijakansaa, melkein kaikki tuntuu harrastavan vaeltelua, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, koska puitteet vaeltamiselle on aika komiat ja reittejä on todella paljon valittavana, sekä ne on hyvin merkitty ja ohjeistettu.

Kun sitten päästiin huipulla olevalle ravintolalle, nautiskeltiin ihan ältsin hyvä jätskiannos ja lähdettiin sitten takaisin kotiin päin. Ja täytyy kyl tunnustaa et venyttely olisi ollut ihan hyvä idis, koska seuraavana päivänä jaloissa ja selässä ja vatsassakin tosiaan tuntui että oli kivunnut ja tullut alas aikasta jyrkkää rinnettä.

Ei valitettavasti ole kuvia koko reissusta, koska se kamerani on edelleen huollossa. Mikä sinänsä on hyvä juttu, koska ilmeisesti ne jopa oikeasti korjaa sitä. Jos ne olis soittaneet sieltä heti seuraavana päivänä mulle uudestaan, eivät varmasti olis ehtineet korjata siitä yhtään mitään.