Töissä olisi kauheasti hommia tehtävänä ja nyt on jotenkin tosi voimaton olo, jaksaisi enää ollenkaan keskittyä työasioihin. Toisaalta kotonakaan ei sitten enää pitkän päivän päätteeksi jaksa ajatella enää pakkaamistakaan. Täytyy yrittää vaan väkertää nämä hommani tässä nyt loppuun että saisi sitten kaikessa rauhassa paikkailla kotona tavaroita. Inhottaa jos joutuu hirveellä kiireellä pakkaamaan niitä. Mukavempi käydä nyt kaikki tavarat ajatuksella läpi, että mitä laittaa kierrätykseen ja mitää pitää tallessa - ettei tarvitse roinaa puoli vuotta säilytellä.

Ärsyttää kun juuri kun luulee että hommat on lähestulkoon valmiina, enää pari kuvaa tulostettavana, niin sitten havaitsee et joku on tyrinyt ihan kaiken, asiat vain näytti pintapuolisesti olevan kunnossa. Nyt sit joudun korjailemaan toisen tekemiä virheitä kun ei kyseinen henkilö enää ole täällä töissä. Tai kukaan ei oikein tiedä missä "hawaiji-paitainen purkanpoksuttelijapoika" on... Eipä ketään toisaalta tunnu kiinnostavankaan niin paljoa että lähtisi selvittelemäänkään.

Asiasta toiseen. Vähän myös suunniteltiin Timon kaa et sit kun tullaan takaisin Suomeen, niin pitäisi varmaan vuokrata vaikka KOASsilta joku halpa asunto siihen asti kunnes löydetään lopulta joku sellainen asunto mikä haluttaisiinkin. Jos vaikka olis niinkin hurja ja ihan ostaisi rivitalohuoneiston jostain laitakaupungilta, saisi vähän vaihtelua koiranulkoilutukseen. Ja mikä parasta, aamuisin voisi avata vain sisäpihan oven ja jatkaa itse aamu-kahvin juomista... Laitakaupungilla myös ei ole niin kauheasti liikennettä, joten ei koiraakaan tarvitse välttämättä aina kiinni pitää. Myös ulkoilumaastot on paljon paremmat kuin keskustan asfalttiviidakko rullaluistelijoineen.

Kohta pitääkin lähteä kävelemään kohti keskustaa hierojalle. Kyllä huomaa ja tuntee lapaluiden seudulla kun on ollut kuukauden töissä. Kuin näkymätön tikari töröttäisi jossain tuolla lapaluun välissä, sattuu käden heiluttelu ja liikuttelu... Selkäkin on kipeä, kun hartiakipu heijastelee jotenkin sinnekin... Annukka sen osasi paljon paremmin selittää. Ei ole kyl minun ammatti tämä istumatyö sit kuitenkaan lopulta, olen varmaan 30-vuotiaana sellainen Quasimodon näköinen kaveri ja sairaseläkkeellä 40-vuotiaana kun ei enää pää käänny, selkä kierry tai olkapäät nouse.... Ei oo helppoo... ulkonakin on kauheesti pakkasta ja väsyttää ihan kauhiasti. Nukahdan varmaan siihen hierontapöydälle...

-   Päiviä lähtöön: 16   -